Vertaisarviointi

Käytän tosi paljon vertaisarviointia. Osaksi siksi, että arviointi ei ole lempipuuhaani; osaksi siksi, että useampi silmäpari näkee aina enemmän kuin yksi; osaksi siksi, että haluan opiskelijoideni saavan mahdollisimman kattavaa arviointia. Oma aikani ei millään riittäisi esim. 90 blogin detaljitason arviointiin kirjoitusvirheineen.

 

Yksi esimerkki käyttämästäni vertaisarviointilomakkeesta löytyy täältä (käytän itse ihan samaa pohjaa arvioidessani opiskelijoiden blogeja): https://haagahelia-my.sharepoint.com/personal/h01383_haaga-helia_fi/_layouts/15/guestaccess.aspx?guestaccesstoken=E7ckDnWJIHRelwhI3drWroE5N84LQga4CLzDvPH2Hnc%3d&docid=06e0c4593753a4abfb312514494da4f79&rev=1

 

Ihan parasta vertaisarviointi on silloin, kun vertaisarvioija löytää jonkun sellaisen ’helmen’ blogista, joka itseltäni olisi mennyt ohi. Suurin arvo tulee kuitenkin sitä kautta, että saavat useamman ihmisen näkökulman; jos yhdelle aihepiiri on vieras, toiselle se saattaa olla tuttuakin tutumpi ja rakkaampi.

 

Tällä hetkellä vertaisarviointi tapahtuu siten, että jokaisen opiskelijan on vertaisarvioitava kolmen muun blogi. Vertaisarvioinnit lisätään kurssin omalle Moodle-sivulle, joten jokainen voi nähdä jokaisen vertaisarvioinnin. Parasta mielestäni vertaisarvioinnin käytössä on ollut se, että opiskelijat alkavat itse hahmottaa arviointikriteereitä, eli soveltavat vertaisarvioinnissa oppimaansa omassa työssään – eli helpottavat minun työtäni 😊

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Kehittäminen rakenteisiin

Ehdin jo nurista blogisivustolla perusasioiden opettamisen vaikeudesta kollegoille.

 

Ensimmäisestä koulutuspäivästä jäi mieleen kouluttajan painokas viesti: todellista kehitystä ei voi tapahtua, ellei systemaattinen koulutus ole rakenteissa mukana. Tämä tuntui lohdulliselta, koska oppilaitoksessani TVT-koulutusta ei vielä ole. Opistossamme on johdon rekrytoinnit käynnissä ja tämä menee toistaiseksi kaiken edelle. Ensi lukuvuonna saamme ehkä resursseja pitää koulutusta työpajoina tai yksityisenä ohjauksena. Tähän asti suurin osa digiasioista ja TVT- tuesta on hoitunut käytäväkeskusteluina tai kahvihuoneessa – hei olisko sulla aikaa -tyyliin. Kollegat ymmärtävät hyvin, ettei aikaa usein ole eivätkä kysy apua. Lopputuloksena on, etteivät kunnalle hankitut o365, ilmaiset padit, taltiointivälineet, dokumenttikamera, bluetooth-kaiuttimet liity opettamiseen juuri mitenkään.

 

Pitäisi luoda tarve ja kiinnostus opettajakollegoille käyttää tarkoituksenmukaisesti digiä. Vastarinta uutta kohtaan on melko voimakasta, mutta vähitellen ehkä jo ensi lukuvuonna opastan halukkaille perusasioita lisää. Toivottavasti silloin kehittäminen on rakenteissa. Nyt minulla on ainakin kouluttajien sanoma tuki johdolle vietäväksi. Luulisi opiston budjetista löytyvän muutaman tunnin opetukseen rahoitus. Suunnitelmanani on opettaa ainakin tallenteiden tekeminen ja niiden jakaminen sujuvaksi osaksi musiikkiopiston arkea.

 

Odotan kurssilta käytännön ideoita, joita voisi soveltaa soitonopetuksen ja digin yhdistämiseksi. Opettajien ryhmän luominen voisi olla hyvä idea. Kunhan perusasiat saadaan kuntoon. Kiinnostus herää varmasti, kunhan löytyy arjen helpottavia uusia käytänteitä, jotka eivät olekaan niin vaikeita kuin aluksi oletettiin.

 

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Google Classroom ja oppilaiden oikeudet

 

Viime aikoina Facebookissa GSE –ryhmässä  alkoi vilkas keskustelu siitä, että Google kerää tietoa jopa alaikäisistä oppilaista. Softpedian ja Electronic Frontier Foundationin mukaan Google kerää muun muassa oppilaiden tietokoneilla tekemiä hakuja ja hakutermejä, syntymäpäiviä, asuinpaikkoja, nimiä, yhteystietoja sekä tietoja tavoista käyttää internetiä. Googlen edustaja Suomessa korostaa sitä, että organisaatiotilin (GSE) takana on sopimus Googlen ja organisaation välillä. Asia kuitenkin huolestuttaa monia, vaikka sopimuksen mukaan Google pitää huolta sitä, että palvelu noudattaa kansallista ja EU-lainsäädäntöä.

 

Käytän melkein päivisin alakoululaisten kanssa Google Classroomia, joka on todella helppokäyttöinen ja muut palvelut on integroitu siihen hyvin. Huomasin, että Google Classroomiin kirjautumisessa oppilailta pyydetään myös puhelinnumero. Jotkut oppilaat laittavat numeron miettimättä, mihin tämä tieto heistä menee. Kun taas toiset kyselevät opettajalta, saako näitä tietoja laittaa vai ei.

 

Google ei tietenkään ole ainoa, joka kerää kaikenlaista tietoa, mutta fakta on se, että kaikki, mitä me teemme netissä sähköisten palveluiden kautta on tavalla tai toisella kytketty meidän henkilökohtaisiin tietoihimme. Aikuisena mietin aina, mitä laitan nettiin ja mitä en, mutta sama asia täytyy opettaa lapsille jo pienestä pitäen. Se ei ole helppoa eikä itsestään selvää, varsinkin kun kysymys tulee yllättäen lapsen räplätessä kännykkää.

 

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Tunnelmia koulutuksen alusta

Digikehittäjäopettajakoulutus alkoi viime viikolla. Olen innostunut siitä, että vihdoin saan koulutusta työhön, jota olen tehnyt jo vuoden. Myös mahdollisuus systemaattiseen kehittämiseen ja harjoitteluun kiinnostaa. 

Koulutuspäivän aikana mietin usein systemaattista kehittämistä. Koulutuksen vetäjillä oli selkeä teoriapohja ja käytännön esimerkkejä tukemassa näkemystä siitä, että mitään ei tapahdu, jos kehittäminen ei ole rakenteissa. Seuraava kysymys onkin, miten kehittäminen saadaan arkeen. Yhtenä vaihtoehtona ovat tietenkin YT-ajat, mutta usein spontaanit käytäväkeskustelut ovat hedelmällisimpiä, vaikka ne eivät tavoita kaikkia. Miten spontaanin keskustelun ja aidon tarveen tuoman kontaktin tunnelman saisi kopioitua järjestettyyn koulutukseen? Miten koulutus tavoittaisi ne opettajat, joilla voimavarat uuden edessä ovat vähissä tai täysin lopussa?

Koulutuksessa haluan oppia kouluttamaan erilaisia opettajia ja varsinkin kannustaa heitä omaan vastuunottoon. Viimeksi eilen pidin pajan, jossa montaa opettajaa piti kädestä pitäen auttaa yksinkertaisten asioiden selvittämiseen. Haluaisin myös pystyä vastaamaan erilaisiin pulmiin, joita opettajat kohtaavat päivittäisessä työssään. Toisaalta on tärkeää myös pystyä rajaamaan työ muuhun kuin it- vastaavana toimimiseen. Uskon, että koulutus antaa uusia ideoita oman pedagogisen tyylin ja mallin kehittämiseen. Kokemattomalle opettajalle oman opettajuuden kehittäminen on erityisen tärkeää, vaikka joskus tuntuu, että uusien asioiden taakka on suuri: Pitää ryhmäyttää, pitää opettaa vuorovaikutustaitoja, pitää hallita ryhmää, pitää coachata opettajia – pitää jaksaa itse omassa työssään.

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Arkipäivää TVT-vastaavana

Ihmettelen, miten aikuiset ihmiset eivät jaksa tai pysty muistamaan perusasioita.  Esim. miten kirjaudutaan O365-ympäristöön ja Applen Icloudiin. Käsitteen tili ymmärtäminen on joillekin hämärää. Kun saisi ensin kirjautumiset, appsien lataaminen, Wordin perusteet selitettyä apua tarvitseville, voisi alkaa vasta kehittää tätä digimaratonia kunnassa yksikössämme. Pilvipalvelut vasta siintävät kaukana… Siis niiden hyödyntäminen opetuksessa.

Kaikki ei ole aina näin mustaa tai mustavalkoista.

Kyse on siis aikuisista ihmisistä työpaikalla ja heidän tukemisestaan.

 

Kategoria(t): Uncategorized | 2 kommenttia

Miksi digiä?

By Tuomas O. Jantunen

Ensimmäisessä digiopetapaamisessa keskusteltiin tarkoituksesta jota digivälineiden pitäisi palvella. Mitä me sitten haluamme digiltä?

Se, mikä minua on ajanut it:n käyttöön on varsin käytännöllistä: se että asiat eivät ole sidottuja aikaan tai paikkaan. Tieto on käytettävissä mistä tahansa käsin ja milloin tahansa. Suurin osa opiskelijoistani on kiireisiä työelämässä ja varmasti arvostavat sitä, että kurssiin liittyvä materiaali on saatavissa verkossa tai että käsiteltävät asiat ja kotitehtävät tulevat kurssin omaan google-kalenteriin jokaisen tapaamisen jälkeen. Tässä kalenterissa on se etu, että jos opiskelija käyttää sitä muutenkin, hän voi integroida sen omaan kalenteriinsa, jonka näkee vaikka älypuhelimessa ilman tarvetta navegoida vartavasten tietylle verkkosivulle.

Toinen tekijä, joka on ohjannut omaa digivälineiden käyttöä on ollut oman työpaikan ”virtuaalisuus”: kun ei ole fyysistä työhuonetta tai pysyvää opetuspaikkaa, kaikki materiaali pitää olla saatavilla verkossa,  jotta siihen pääsee käsiksi eri koneilta. Tämän takia siis pilvipalvelut (Dropbox, Google Drive). Kun itse käyttää näitä työvälineinä, on ollut itsestäänselvää hyödyntää niitä myös opetusryhmän kanssa. Opiskelijoiden kirjoitelmat eivät hautaudu roskapostiin sähköpostissa, kun ne ladataan suoraan verkkokansioon (Dropitto.me). Toisaalta omat tärkeät arkistot ovat käytettävissä vaikka ulkomailla ollessani. Teen etätyötä koko ajan, kun en ole luokkahuoneessa.

Kaikki käyttämäni sovellukset ovat tietenkin ilmaisia. Olen pyrkinyt myös yksinkertaisuuteen ja helppokäyttöisyyteen: kurssin alussa riittää kolme osoitetta (google-kalenteri, verkkokansio (josta opiskelijat saavat materiaalia) ja palautuskansio (Dropitto.me).

Omaa käyttöä voisin siis kuvailla lyhyesti: käytännön tarve ja sähköisen ratkaisun helppous.

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Mallin antaminen ja ohutta yläpilveä

Opiskelukaverin kanssa pohdittiin sitä, että on tärkeä rakentaa sitä tekemistään opetustyössä mahdollisimman selväksi. Aikanaan eräs harjoittelukoulun opettaja käytti mielestäni hyvää termiä mallittaminen. Digipuolella se tarkoittaa mielestäni sitä, että pitää pikku askelin mennä eteenpäin, näyttää riittävän kokoinen tekemisen malli, jota oppija pääsee kokeilemaan ja harjoittelemaan samalla hyvien mokien tekemistä. Mokista oppii, etenkin pedagogi.

Pedagoginen infrastruktuuri tuntuu teknisellä puolella koko ajan menevän eteenpäin. Opettajan ja oppijan kapasiteettiyksikkö ei välttämättä pysy samassa vauhdissa. Pitää siis tehdä valintoja.

Työpaikallani eräs johtoryhmän jäsen tuiskahti, että mihin pilveen se viimeisin tieto asiasta nimeltä x oli nyt tallennettu. Nörtimpi joryjäsen selvensi, että kaupungissammekin on jo kolme pilveä: hallinnon, opetuksen ja Googlen pilvi. Siellä sitten leijutaan mukana, jos oikea pilvi löytyy. Cumulus, cirrus vai nimbostratus?

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi