Digital Detox

Teknologian kehitys on kasvattanut yksilön vaikutusmahdollisuuksia ja ymmärrystä maailmasta. Tänä päivänä digitaalisissa verkostoissa tieto liikkuu nopeasti ja kannustaa meitä osallistumaan ja rakentamaan suhteita mitä erilaisimmissa verkostoissa ja ympäristöissä. Tämän innoittamana verkossa liikkuva autobiografinen aineistokin on lähtenyt räjähdysmäiseen kasvuun ja esimerkiksi älypuhelimien välityksellä selfiet yms. on mahdollista jakaa älykkään näppärästi ja nopeasti. Saamme ja jaamme siis arkitietoa verkostoissamme ja tulemme tietoisiksi paikoista ja tapahtumista. Vaikka me nukumme, tiedotusvälineet kuitenkin muistuttavat siitä, että maailma ei koskaan nuku.

Elämämme näyttäisi olevan siis läpinäkyvämpää kuin koskaan aiemmin. Näyttöä koskettamalla meille avautuu lähes koko maailma. Luin artikkelin Economist –lehdessä (Do social media treathen democracy?),  jossa kirjoitettiin sosiaalisen median olevan uhka demokratialle. Artikkelista löytyy mm. tietoa siitä, että älypuhelimen käyttäjät Yhdysvalloissa koskettavat näyttöä keskimäärin 2600 kertaa päivässä, innokkaimmat heistä jopa tuplasti. Jäin itse miettimään, että kuinka usein itse kosketan näyttöä ja altistun pintatiedolle. Artikkelin innoittaman en kuitenkaan laskenut käyttönäppäilyjäni.

Samaan aikaan Guardianissa oli artikkeli: Why we millennials are happy to be free of social media tyranny. Artikkeli käsittelee otsikkonsa mukaisesti sosiaalisen median käyttöä, ja erityisesti käytön rajoittamisesta seuraavaa hyvinvointia. Kertojina milleniaalit, joita myös usein diginatiiveiksi kutsutaan. Artikkelia lukiessani mietin, että heillä luulisi jo olevan käytössään osaaminen, joka ei ainakaan kuormita osallistumista ja samaan hetkeen mietin, että ehkäpä juuri sen takia käytön rajoittaminen onkin helppoa. Ovatko nämä milleniaalit siis jo edellä kävijöitä?   Mietin omalla kohdallani tätä detoxia, ja totesin, että tällä hetkellä se ei ole mahdollista.

Miten peilaan sitten edellä olevaa omaan osaamiseni kehittymiseen. Tämän koulutuksen myötä olen alkanut kiinnittää huomiota aiheeseen liittyvään uutisointiin, suurella mielenkiinnolla. Peilaan uutisointia osaamisen kehittymiseen ja kehittämiseen, ja pohdin mitä kulloinenkin tieto omalla kohdallani tarkoittaa tai miten se peilautuu tulevaisuuteen. Peilaan ajatukseni koulutukseemme: miten moniin mahdollisuuksiin, oppimisympäristöihin ja sovelluksiin saimmekaan tutustua, jotka mahdollistavat tai ovat edellytys digiajassa toimimiseen. Se oli kerrassaan hienoa. MUTTA, samalla mietin myös sitä, kuinka tärkeää on tiedostaa omat toimintatapansa myös uuden edessä ja mitä, ja miten välittää tietoa, vaikka tuleville opiskelijoille. Mietin siis omia laitteiden näyttö- että käyttökertoja koulutuksemme aikana. Tulin näppäilleeksi tavallista useammin tablettiani, puhelinta ja tietokonetta. Asiasisältö ja yhteisöllisyys loivat iloa, mutta useamman sivuston surffaus välillä tuntui haasteelle. Kokemuksen tuoma oivallus on tärkeä tulevaisuudessa.

No, miten sitten Digitaalinen Detox? Ajatus saa tukeni, mutta samaan hengenvetoon mietin digitaalista kuilua, läpinäkyvyyttä ja eettisiäkin haasteita. Erityisesti tuo digitaalinen kuilu saa minut pohtimaan ja peilaamaan oppimaamme: kuinka varmistaa edellytykset osaamisen kehittymiselle, jotta kaikilla olisi lähes samanlaiset mahdollisuudet ja ymmärrys, myös digitaaliseen detoxiin? Kuinka siis tukea digiosaamista lukutaitona siten, että se muuttuu syvällisemmäksi ymmärrykseksi myös siitä, että on aika ottaa breikkiä digiarjesta. Tässä varsinainen dilemma. Lentävä ajatuksenkulkuni palaa taas koulutukseemme: tarkkailen suurella mielenkiinnolla erilaisia poliittisia linjauksia ja strategioita, ja miten ne toteutuvat tai niiden ajatellaan toteutuvan arjessa. Erityisesti koodaus sai minut ihastumaan! Koodauksen innoittamana käytin asian tutkimiseen pitkän ajan. Sitähän on kaikkialla! Toki peilasin lennokasta ajatustani taas käytäntöön ja totesin, että oman hurmioni vieminen, vaikka käytäntöön omalla työpaikalla ei innosta kaikkia. Koulutuksemme myötä olen myös oivaltanut sen, että on äärettömän tärkeää valita tarkoituksenmukaiset tavat toimia, ja pitää asiat mahdollisimman yksinkertaisina. Se onkin taito sinänsä, myös digiosaamisessa. Onkin siis äärettömän tärkeää tiedostaa, mikä sopii itselle ja omiin toimintatapoihin, ja miten sen hyödyntää omassa työssään ja mitä ja miten asioita jakaa eteenpäin! Tämä viesti on tärkeä itselle, mutta myös eteenpäin jaettavaksi.