Diginatiivit apuun

Uusi opetussuunnitelma toi mukanaan myrskyn nimeltä digiopetus. Osa opettajista hankki surffilaudan ja lähti suoraan aallonharjalle kesyttämään petoa. Jotkut lähtivät juosten karkuun ja jatkavat edelleen matkaansa. Muutamat kaivautuivat poteroihinsa ja osa jäi palmun latvaan tarkkailemaan ilman selkeytymistä  ja odottelemaan tyynempiä suppailukelejä.

Kuka meitä opastaisi eteenpäin? Ehkä apu löytyy lähempää kuin arvaammekaan. Luokanopettajana minulla on koulupäivän aikana käytettävissäsi monta hyvää ”surffiohjaajaa”. Oppilaani ovat olleet korvaamaton apu digimyrskyn syövereissä. He suorastaan säteilevät päästessään opettamaan opelle tai luokkakavereille uusia asioita. Oppilas, joka ei yleensä pääse loistamaan taidoillaan tai on syrjäänvetäytyvä, saakin tilaisuuden tulla ulos kuorestaan ja näyttää kykynsä. Mikä vahvistaisi itsetuntoa ja parantaisi kouluviihtyvyyttä paremmin, kuin saada huomata olevansa jossain hyvä ja tarpeellinen.

Meillä opettajilla on liian suuret luulot omasta erinomaisuudestamme. Aina uutta opettaessamme kuvittelemme,  että se onnistuu vain, jos olemme itse siinä taitavia. Ehkä juuri siksi digitalisaatio aiheuttaa niin suurta ahdistusta. Olisiko kuitenkin niin, että meidänkin olisi parempi  vain myöntää vajaavaisuutemme. Käyttäkäämme siis hyödyksi kaikkia supertaitavia diginatiiveja oppaitamme ja antakaamme heidän luotsata meitä tämän myrskyn läpi.

Yhdessä oppiminen on mukavaa!

Mainokset
Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s