TVT ja pedagogiikan muutos

Olipa kerran Pirkko, opettaja pienen paikkakunnan yläkoulussa. Hän oli oikein mainio käyttämään liitutaulua opetuksensa tukena, olihan hän jo hionut taulupedagogiikkansa timanttiseksi useiden vuosikymmenien aikana. Erilaisia väriliituja Pirkko oli kerännyt vuosien varrella aimo kasan. Lisäksi on oli askarrellut erilaisia havaintovälineitä, joita hän käytti suvereenisti pölisevän liidun tukena sen liukuessa vihreällä pinnalla.

Tuli eräs kaunis kevätpäivä ja Pirkon kävellessä luokkaan sisään hörppäsi hän aamukahvin väärään kurkkuun; Pirkon liitutaulu oli poissa ja tilalle oli tullut uuden kiiltävä älytaulu. Oli kaukosäädintä, nippeliä, nappulaa ja osoitinta. Pirkon liitutaulu makasi runneltuna koulun pihalle tuodussa siirtolavassa. Pirkko oli positiivisesti tekniikkaan suhtautuva opettaja, olihan hän siirtynyt jo viime vuonna älypuhelin aikaan vaihtaessaan vanhan Nokian 3110 luotto puhelimensa kosketusnäytölliseen uutuus malliin, jonka hän oli hakenut isolta kirkolta, muutaman sadan kilometrin takaa kyliltä. Pirkko alkoi siis käyttää valkotaulua ja piirtää siihen tusseilla. Eihän siinä samaa tunnelmaa ja kosketusta ollut, mutta kyllä sillä tuli toimeen. Pirkko piirteli taululle ja arki soljui eteenpäin.

Pirkon tarina alleviivaa oleellisia huomioita pedagogiikan ja tvt:n suhteesta. TVT käyttö osana oppimista muuttaa – ja sen aina tulee muuttaa – pedagogiikkaa. Huonoimmassa tapauksessa tvt -välineitä aletaan käyttää vain välineiden takia, niinkuin Pirkkokin alkoi. Mikään ei oppimisen kannalta muuttunut, vain väline vaihtui. Aina tulee pohtia tarkasti mitä lisäarvoa laite voi tuoda oppimisprosessiin? Jos kirjoittaminen paperilla vaihtuu word-ohjelmaan, mitä lisäarvoa se tuo? Miten se muuttaa pedagogiikkaa, miten se parantaa oppimista?

Usein ongelmana on, että opettajilla ei ole juurikaan, jos yhtään, vaikutusmahdollisuuksia tvt-laitehankintoihin. Jos laite ilmestyy yht’äkkiä oppimisympäristöön ilman selkeää pedagogista ideaa, tulee sen käytöstä helposti päälle liimattua vain näennäisen modernia toimintaa. Näin kävi Pirkolle. Parhaimmassa tapauksessa Pirkolle olisi herännyt halu tehdä jotain uutta, tehdä multimodaalisia esityksiä ja oppilaita osallistavia älytaulusovelluksia ja Pirkko olisi lähtenyt pedagogiikka edellä laitehankintaa tekemään.

Näen paljon oppilaita koululla nenä kiinni ruudussa tekemässä ryhmätyötä. Aiheena voi olla oikeastaan mikä tahansa, mutta työn kulku on hyvin yhdenmukainen: ”esittely / tee esitys aiheesta x”. Oppilas avaa powerpointin, ensimmäiselle dialle aihe ja sitten wikipediaan. Sieltä parit ”copy-pastet” ja googlen kuvahausta muutamat kuvat. Toki viimeiseksi pienet pohdinnat. Mitä tällaisissa tehtävissä opitaan? Usein tällaisia tehtäviä perustellaan esimerkiksi tiedonhaun oppimisella, mutta mitä ”googletus” opettaa? Oppilaat kyllä osaavat valita luotettavan lähteen – se on wikipedia. Tässäkin kohtaa tuntuu, että väline on tärkeämpi kuin syväoppiminen tai asian laajempi ymmärrys.

Jos tvt:n tulee muuttaa pedagogiikkaa, mitä se tarkoittaa yleisesti luokan toimintakulttuurin suhteen? Jos toimintakulttuuri on edelleen vahvasti opettajajohtoinen, tulee tvt:n opetuskäytöstä vahvasti päälle liimattu asia. Kun oppilas käyttää tvt -laitteita oppimisen tukena, tulee hänelle, opettajan näin halutessa, aktiivisempi rooli oppimisessa. Tällöin opettajan on luovutettava ”kateederin” takana höpisemisestä ja muotoiltava oppituntinsa uudenlaiseksi oppilaita osallistavaksi ja oppimisen omistajuutta lisääväksi. Vaikka 90 % yläkoululuokkia pulpetit on suunnattu valkotaulua kohti, ei oppiminen tapahdu siellä – vaan oppiminen on ollut aina aktiivista tekemistä jossa oppijalla on valtavan suuri rooli.

Tvt -laitehankinnat tulisi saada mahdollisimman paljon pedagogiikan muutosta tukeviksi, siitä lähtökohdasta nouseviksi, ja prosessissa pitää olla mukana oppimisen keskiössä olevat henkilöt – opettajat ja oppilaat. Tvt laitteet pitää nähdä mahdollisuutena rikastaa opetusta ja oppimista. Ttv laitteet voi olla myös oppimisen kohde, mutta uuden opetussuunnitelman näkökulmasta myös paljolti oppimisen väline.

Pirkon tarina päättyy lopulta hyvin. Pirkko saa erinomaista koulutusta kollegaltaan ja innostuu uudesta älytaulusta. Pian Pirkon oppilaat saavat nautti erilaisista kolmiulotteisista sovelluksista, yhteisöllisistä opetustuokioista älytaulun kanssa ja Pirkon hymystä kun asiat ovat nyt hieman helpompia ja mukavampia.

Mainokset
Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: TVT ja pedagogiikan muutos

  1. tiinalblog sanoo:

    ”Tvt -laitehankinnat tulisi saada mahdollisimman paljon pedagogiikan muutosta tukeviksi” Oi, kyllä! Ongelmana meillä kuten varmasti monessa muussakin kunnassa on se, että tietohallinto ei keskustele hankinnoista opettajien kanssa. Laitteita tulee tai niitä viedään ilman, että esim koulun tvt-vastuuopettajalla on mistään mitään tietoa. Mikään ei tunnu muuttuneen viimevuotisen skandaalin jäljiltä: joku muu tietää minua paremmin, mitä laitteita ja sovelluksia minä opetuksessani kaipaan.

    Tykkää

  2. jurvaa sanoo:

    Niin ihana Pirkko! Ymmärrän häntä oikein hyvin. Siksi janoankin lisää koulutusta, mistä sitä vaan saisi. Ja loppu hyvin, kaikki hyvin.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s