Robotiikka – puuhastelua vai oppimista

Olemme 4.luokkani kanssa pilotoineet koulumme VexIQ robottien käyttöönottoa tämän kevään ajan ja pääsiäisenä olisi tarkoitus laittaa robotit eteenpäin seuraavalle ryhmälle. Aloitimme projektimme aivan alusta eli tutustuimme Youtuben avulla siihen, millaisia roboteista voisi tulla ja mitä niillä voisi tehdä. Tutustumisen jälkeen aloimme pienissä ryhmissä rakentaa ohjeiden mukaisesti kauhallista robottia. Rakennusprojekti oli yllättävän hidasta, sillä osia oli paljon ja ne olivat hyvin samannäköisiä. Legoilla leikkimisestä oli selvästi hyötyä jo ihan ohjeiden lukemisessa. Kun robotit olivat vihdoin valmiina, koitti se suuri hetki, kun pääsimme kirjoittamaan ensimmäisiä ohjelmointikomentoja roboteille. Olimme aiemmin tehneet koodeja Scratchillä ja onneksemme tämä ohjelma oli hyvin samantapainen. Riemu oli suuri, kun robotin saikin niin helposti liikkeelle. Osa innostui kehittämään robottia eteenpäin ja monesta suusta kuului, miten kivaa tämä on. On kivaa, kun koulussa saa vaan leikkiä.

Oppilaiden iloset kommentit koulussa leikkimisestä herätti minut pohtimaan, mitä kaikkea me oikeastaan opimme vai oliko tämä kaikki vain pitkää, suurimmalle osalle miellyttävää, leikkiä. Opimme ainakin ohjeiden lukemista ja huomioimaan pieniä eroja osissa. Opimme hahmottamaan, millaisista osista itse robotti koostuu ja millä tavalla olisi mahdollista jatkotyöstää ja muokata robotteja omaan tarpeeseen sopivimmiksi. Opimme, että virheitä tulee pakostakin. Joskus niiden vuoksi joutuu pakittamaan enemmän taaksepäin, joskus taas pääsee vähemmällä. Tämä jos mikä harjoittaa hermoja ja pätee niin rakennus- kuin koodausvaiheeseenkin. Opimme ohjelmoimaan robottia peruskäskyillä ja joillain erikoisemmillakin testauksilla. Jouduimme  soveltamaan matematiikan tietoja ja taitoja miettiessämme, kuinka pitkän matkan robotti etenee/kääntyy annetuilla käskyillä. Opimme käyttämään kauko-ohjainta. Oppilaat oppivat ettei ope todellakaan tiedä kaikkea. Tämän vuoksi tiimityö, kokeilu ja vertaisohjaus kukoistivat. Eli kyllähän siinä jo opittuja asioita ja harjoiteltuja taitoja yhteen projektiin kertyi – vaikka kerrankin oppiminen tuli huomaamatta ja kivalla tavalla leikkien.

Mainokset
Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Robotiikka – puuhastelua vai oppimista

  1. janjan314159 sanoo:

    En ole päässyt vielä opettamaan yhdellekään ryhmälle ohjelmointia tai robotiikkaa. Koululle on kyllä hommattu legojakin ja tarkoitus on ollut lainata kotiin paketti sopivana lomana ja harjoitella kotona yksin eka, mutta toistaiseksi on aina ollut jotain muuta. 😛

    Mutta mietin myös tätä kysymystä siitä, että mitä pitäisi oppia. Tämä on varmaan monelle vähän epäselvää, kun ops ei ole liian suorasanainen ja suurimmalta osalta opettajia puuttuu minkäänlainen akateeminen tietorakenne asiasta ja suurimmalla osalla ohjelmointikokemus rajoittuu lähinnä html-komentoihin tai excelin funktioihin (jotka mielestäni kyllä johdattelevat ohjelmointikielen ja ohjelmoinnillisen ajattelun perusteiden alkeiden opetteluun).

    Omaa käsitystäni siitä, mikä esimerkiksi kemiassa on tärkeää tai mikä on matemaattista abstrahointia, on hiottu eri koulutusmuodoissa 17-18 vuotta ja ohjelmoinnista olen käynyt yhdessä täykkärissä ja kattellut vähän videoita. Vähän eri pohjalta lähtisin tekemään tuntisuunnitelmia.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s