Misä sun vahavuus lymmyilee?

Kainuun korvessa kaikuu: ”Mitäpä se hyvejää”. Puolangan Pessimistit ry. ovat pessimististä porukkaa. Osa leikillään, osa tosissaan. Osani tästä peri-kainuulaisuudesta olen saanut lapsuuden kodissani ja vuosi vuodelta se on tuntunut yhä painavammalta kivireeltä. Siksipä joitakin vuosia sitten tein tietoisen päätöksen. Olen ottanut ihmisenä kasvamisen haasteekseni positiivisemman asenteen ja elämään keveämmän otteen omaksumisen ylipäätään. Elämä on ohikiitävien hetkien sarja ja hetketkin voivat päättyä äkillisesti. Miksi käyttää aikaa sellaisten asioiden murehtimiseen, jolle ei itse mitään mahda ja sen sijaan keskittää tarmonsa siihen mihin pystyy omalla toiminnalla ja valinnoilla vaikuttamaan. Tätäkin tärkeämpänä koen, että yksilö pysähtyisi tarkastelemaan mitä itsestä jo löytyy sisältä ja miten sen voi herättää eloon.

Olen onnekseni viimeisen vuoden aikana päässyt tutustumaan lähemmin vahvuuspedagogiikkaan, jossa etsitään ja kutsutaan esille jokaisessa meissä piileskeleviä tai jo näkyvillä mutta ehkä vielä tunnistamattomissa olevia vahvuuksia. Uinuvat vahvuudet tai paremminkin taidot nousevat esille silloin, kun niitä osataan kutsua. Miten omasta heikkoudesta (tai niin luulin tähän asti) käännetäänkin oma vahvuusalueeni? Pieni esimerkki: arjessani välillä pilkistävä mielikuvituksettomuuteni onkin itse asiassa asiallisuutta, ujouteni uusia asioita tai ihmisiä kohtaan onkin harkitsevaisuutta, pikkumainen suhtautumiseni yksityiskohtiin onkin tarkkuutta ja hätiköivä suhtautumiseni jännittävissä tai itselle vieraissa tilanteissa onkin innostuneisuutta. Vähänkö kuulostaa mahtavalta! Kun kävin tekemässä VIA- luonteenvahvuustestin, koin monta iloista yllätystä! Tuntui virkistävältä ja voimaannuttavalta nähdä itsensä toisin kuin itse on tottunut. Niin, riippuu siitä kuka tarkastelee ja sanoittaa asioita.

Positiivisessa psykologiassa perusajatuksena on oman pessimistisen ja tuomitsevan sisäisen puheen kääntäminen päivänvastaiseksi. Onko sinusta koskaan tuntunut siltä, että jotakin jäi vielä puuttumaan siitä täydellisestä suorituksesta tai osaamisesta tai en kuitenkaan pysty tähän, ei onnistunut viimeksikään, ei kannata. Mitäpä jos ajattelisitkin missä olen jo hyvä ja minähän osaan jo tosi paljon kaikkea asiasta ja asian vierestä tai tätä kannattaa yrittää sillä se saattaa onnistua tällä kertaa. Sisäisen puheen muuttaminen kannustavaksi on prosessi, missä merkittävässä roolissa on saadun palautteen laatu ja tapa millä se annetaan. Rakentavan ja kannustavan ulkoisen palautteen avulla, oma sisäinen puhe vähitellen ”valmennetaan” tsemppaavaksi ja vastoinkäymisiä pelkäämättömäksi. Jos sisäistä puhetta aletaan kasvattamaan ja suuntaamaan kohti positiivista jo lapsena, voi mitä osaamisestaan varmoja ja itseensä luottavia yksilöitä maailmaan onkaan tulossa!

Olen viime vuoden aikana koetellut omia rajojani laulun ja esiintymisen saralla. Esiintyminen on ollut minulle välillä jopa ahdistavaa. Tämä johtuu erinäisistä syistä, jotka kiteytyvät pääni sisäiseen elämään. Välillä on tullut epäonnistumisia, välillä myös huikaisevia onnistumisia. Mikään ei ole ollut tärkeämpää kuin opettajan tai ohjaajan tsemppi ja huomion kiinnittäminen pieniinkin onnistuneisiin asioihin prosessissa sekä tsemppi suoritusta ennen ja jälkeen. Tietysti rehellinen, rakentava ja ohjaava palaute on kehittymiselle ja kehittymishaluiselle elinehto. Eräs inspiroiva kouluttaja sen sanoi: jotta pystyy opettamaan tätä (mm. positiivista suhtautumista itseen ja sisäisen puheen tsemppaavuutta) muille, täytyy ensin itse sitä elää. Olen pystynyt kääntämään sisäisen puheeni ahdistuksen partaalta kohti jo hetkittäin tilanteista nauttivaksi ja itseä kehuvaksi puheeksi. Pitkä on ollut prosessi, mutta todellakin sen väärti!

Olen kuullut joidenkin kollegojen sanovan, että positiivisen palautteen antaminen tuntuu vaivaannuttavalta mielistelyltä. Näin saattaa olla jos ei ole tottunut saamaan tai antamaan positiivista palautetta. Ehkä nuorempi sukupolvi on myös kasvanut erilaisessa kulttuurissa tässä suhteessa, mene ja tiedä. Tunnistan ja tunnustan kyllä, että aluksi oli vaikeaa sanoa tarkoituksellista positiivista palautetta aikuiselle. Lapsia me kehumme ja tsemppaamme melkein itsestään ja sen enempiä ajattelematta tai ainakin näin toivon.  Kun sanomattomuuden tulpan saa auki, on hankalaa estää kiitoksia ja kehuja virtaamasta. Yhä uusia tapoja kehua tai nähdä muiden onnistumisia tulee eteen päivittäin. Tämä on ollut mahtava huomata niin omassa ammatillisessa kehittymisessä kuin yksityiselämässäkin.

Alkujaan lähdin liikkeelle positiivisuuden tavoitteessani pienestä konkreettisesta asiasta. Vältin sanomasta EI-sanaa viimeiseen asti. Ensinnäkin sen voima kasvaa kun sitä säästelee ja toisekseen asiat ovat esitettävissä EI-sana kiertäen. Olen herkistynyt sanalle ja sitä kuulee hämmästyttävän usein aikuisten suusta, yllättäen vähemmän lasten suusta. Kokeile, se on mahdollista ja onnistut siinä taatusti!

Advertisements
This entry was posted in Uncategorized. Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s