Pikkuruiset digiloikat

Menetän tässä blogineitsyyteni, joten suokaa anteeksi, tässä vasta otan horjuvia ensiaskeleitani suoltamalla tätä tajunnan virtaa. Blogien lukijanakaan en ole kokenut, vaan olen seuraillut lähinnä muutamaa matka- ja ruokablogia.

Nyt tämän koulutuksen myötä olen tutustunut aivan uuteen maailmaan: teidän, kurssikaverieni, valtavaan osaamismäärään. Mietin, miten itsekin pysyisin tässä kaikessa mukana.

Koulutus on antanut paljon ideoita ja rohkaissut kokeilemaan uutta. Olemme käsitelleet monipuolisesti eri aihealueita ja joutuneet pohtimaan omia käytänteitämme. Hyvä niin! Parasta on silti varmasti ollut se, että on kuullut muiden käytänteistä ja muiden tunteja seuraamalla on päässyt parastamaan ideoita.

Kokemuksieni tästä digiloikkimisesta ovat hyvin samanoloisia kuin Ullan ja Liisan. Oma digitalisaationi alkoi 1980-luvun alussa USAssa vaihto-oppilasvuotenani. Tutustuin jollain matematiikan kurssilla reikäkortteihin, joiden käytöstä minulle ei ole jäänyt minkäänlaista mielikuvaa tai ymmärrystä. Asiat pyyhkivät nuoren blondin päästä yli ja vauhdilla. Tein toki tunnollisesti sen, mitä käskettiin, mutta syväoppimisesta ei voida puhua.
OKL:ssä gradun tekemisen yhteydessä oli myös jonkinlaista pientä tietotekniikan käyttöä. Todellakin jonkinlaista, koska tämäkään ei jäänyt minulle jakeluun… Pitkät paperimatriisit raksuttivat ulos tietokoneen kirjoittimesta. Onneksi ohjaaja auttoi vaikeiden komentokäskyjen tekemisessä ja tulosten tulkinnassa. Aivojeni johonkin poimuun on syöpynyt sana DIR, mitä se sitten tarkoittaakaan?
Löysin äskettäin kaappeja siivotessani vanhan ”gradulerpun” ja tajusin, etteivät ”korputkaan” ole enää käytössä. Niitä löytyy koulultamme vaikka kuinka paljon. Kehitys kehittyy huimaa vauhtia.
Äitiyslomani aikana oli ensimmäiselle työpaikalleni ilmestynyt Applen ”kottaraispönttöjä”. Sellaisen hankin sitten innokkaana itsekin kotiini. Parin kuukauden palkka meni sen maksamiseen, mutta ymmärrys ja into tietotekniikka kohti alkoi kasvaa. Eihän tämä olekaan niin vaikeaa! Valinnaiskursseilla opetin oppilaille erilaisia tietokonejuttuja ja koin olevani kehityksen etunenässä. Se oli huisin hauskaa!
PC-koneet tuntuivat silloin ihan toiselta maailmalta. Yksi askel kerrallaan lähdettiin liikenteeseen, ei hötkyilty vielä eteen päin! Kilpailu Macien ja PC-koneiden välillä oli kovaa, Applelle ei nähty kovin valoisaa tulevaisuutta. Vähitellen työpaikallani sitten todettiin, että tulevaisuus on PC-koneissa ja Maceista hankkiuduttiin eroon. Onneksi niissäkin siirryttiin vähitellen Windows-ympäristöön, joka helpotti siirtymää. Pysyin kärryllä. Ou jee!

Ohjelmointi vuonna 2016, mitä nyt? Ei ihme, että vähän huolestuttaa, kun en silloin ensimmäisessä aallossa päässyt mukaan ohjelmoinnin aallon harjalle, vaan jäin heti alussa sinne kaatuvan aallon alle. Taasko edessäni olisi se mystinen DIR? Juttelin tässä joku aika sitten yhden kollegan kanssa kaupassa. Hänellä oli mukana teini-ikäinen poikansa. Keskustelumme ajautui uuteen opsiin ja sen mukanaan tuomaan ahdistukseen. Tietenkin myös ohjelmointiin. Tämä teinipoika sanoi, että todella moni nykynuori luulee osaavansa ohjelmoida, mutta todellisuudessa he osaavat kytkeä yhteen valmiita palikoita, jotka joku muu ohjelmoinut.
Ovatko nämä paljon puhutut diginatiivit nuoremme kuitenkaan niin taitavia, kun luullaan? He osaavat joitain paljon käyttämiään kikkoja, mutta valtavan paljon myös aivan perustaitoja puuttuu. Siihen varmasti tarvitaan uuden opsin vaatimaa digitalisaatiokehitystä. Kunhan me opettajat vain pysyisimme sillä kuuluisalla kärryllä.

Summa summarum: kouluttaudu, ole utelias, innostu, älä arkaile, harjoittele, verkostoidu… Ja ole ahkera!
On ollut onni vähitellen tajuta, että ohjelmointi ei ole enää pelkästään tuota ohjelmointikieltä eikä minun ehkä tarvitse alakoulussa sitä osatakaan.
Ohjelmointi on kykyä pilkkoa ongelma osiin.
Ohjelmointi on loogista ajattelua kehittävää, koska ohjelmoidessa täytyy pohtia, miten ongelman voisi pilkkoa osiin.
Ohjelmointi auttaa tajuamaan, miten asiat toimivat.
Ohjelmointi on kykyä antaa yksikäsitteisiä komentoja oikeassa järjestyksessä niin, että käskyn saaja toimii oikein ilman tulkinnanvaraisuutta.

Jippii! Tätähän minä teen koko ajan työssäni. 🙂

Advertisements
Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s