Kieli, yhteisö ja media

Kivi, sakset, paperi, puhelin
Valmistava luokka: 12 oppilasta. Ei yhteistä kieltä. Tavoite: yhteisen kielen oppiminen. Yhteinen kieli: suomi.
Lukuvuoden alussa oppilaiden luottamus Google Translateriin on horjumaton. Se on nopea, kätevä ja aina saatavilla kännykässä. Mitään muuta ei tarvita. Kaikki maailman kielet ovat taskussani.
En väitä vastaan. Jokaisella on puhelin, koulun netti on avoin kaikille oppilaille ja googletranslatorit kehittyvät koko ajan. Annan luvan käyttää kännykkää apuvälineenä. Ideaalissa maailmassa homma toimii, todellisuudessa ei. Käännökset tuottavat melkein yhtä monta merkitystä kuin on kieltä luokassa. Kääntäminen on nopeaa, mutta ei edistä asioiden muistamista. Lisäksi ne tavalliset kännykän käytön haittapuolet: on liian helppo antaa periksi ja viihdyttää itseään.
On huhtikuu ja  oppilaat käyttävät edelleen kännyköitä tunnilla. Erilaisista merkityksistä olemme päässeet merkityksien rakentamiseen yhdessä. Neuvottelemme, keskustelemme ja käytämme kuvia apuna. Merkitykset rakentuvat yhteisössä kieltä käyttämällä, kuten kielessä yleensäkin. Toivon, että pääsemme riittävän lähelle yhteistä merkitystä. Yksilö ei voi päättää merkityksestä ilman neuvottelua.
Sanojen muistamiseen käytämme Quizletiä, Thinglinkiä, Memriseä… Ensimmäisen koulunviikon kotitehtävä oli muuten ottaa valokuva ilosta. Abstraktien käsitteiden oppiminen vaatii jo keskustelua enemmän. Kuva voi olla sytyke, mutta asioilla on syy ja seuraussuhteita tai samanaikaisia prosesseja, jolloin sana voi olla enemmän kuin yksi kuva. Samalla tavalla kuin kuva voi olla yli tuhat sanaa.
Kieliopin kertaukseen sopii Kahoot ja lukuisat nettitehtävät. Teemme retken lähiympäristöön, joka meidän tapauksessamme sisältää Sellon palveluineen. Tehtävänä on kuvata kaikki kirjoitetu tuotokset, jossa näkee käytettävän partitiivia. Retken jälkeen siirrämme yli 200 valokuvaa yhteiseen One Drive –kansioon. Oppilaat tutkivat kuvia, lisäävät kuviin kielioppiselityksiä ja huomiovärejä. Kielitietoisuus näyttää lisääntyvän. Oppilaat ovat bonganneet partitiiveja maahan heitetystä roskastakin.
Luetun ymmärtämiset hoidamme tiedonhakutehtävinä. Kuinka paljon arkista asioiden hoitoa löytyy netistä! Varaamme matkoja, neuvottelemme elokuvalippujen varaamisesta, tilaamme nettikaupasta, tutkimme Espoon palveluja. Oppilaat ovat nopeita ja tottuneet käyttämään nettiä. Annan tehtäväksi jokaiselle käydä apteekista sopivaa käsitavaralääkettä ikävään vaivaan. Kirjoitan jokaiselle lapulle taudin nimen: jalkasieni, päänsärky, ripuli, yskä, allergia… Sitten apteekkiin. Tehtävänä on ottaa valokuva lääkkeestä. Vikkelä oppilas menee nettiin, etsii Apteekkituotteet.fi sivulta lääkkeen, näyttää kuvaa kännykästä apteekin myyjälle ja myyjä näyttää hyllypaikan. Olen tavallaan tyytyväinen, mutta vähän pettynyt. Suuta ei tarvinnut taaskaan avata… Toisaalta vuorovaikutusta kyllä oli.
Puhelimilla äänitämme parikeskusteluja, joista parit tekevät kirjallisia kysymyksiä. Kuuntelemme niitä yhdessä SmartBoardin kaiuttimen kautta ja oppilaat vastaavat kysymyksiin. Nauhoitamme myös haastatteluita. Joitakin jännittää, eivätkä he haluaisi esiintyä tällä tavalla. Mahtaako videoiden teko onnistua? Annan kotitaloustunnille tehtäväksi äänittää keittiössä tapahtuvia ääniä. Ääni ja tekeminen. Osaatko yhdistää? Hajut! Niitä ei voi vielä äänittää, eikä kuvata, mutta Suomen haju on oppilaiden mielestä puu. Pakko lisätä hymiö. :)
Musiikki yhdistää ja kieli sosiaalistaa oppilaat osaksi ympäröivän yhteiskunnan nuorisokulttuuria. Osa oppilaista on jo löytänyt Antti Tuiskun, Robinin ja Sannin. Joku osaa ulkoa laulujen sanat. Jotkut asiat vaativat taas keskustelua enemmän. Kuten Sannin ”Että mitähän vittua, mulla alkaa huumori loppua”. Päästään puhekielen ytimeen. Onneksi joku on tehnyt Youtube videon, jossa on sanat. Tunteet eivät tunne rajoja. Kaikki ovat heti asioiden äärellä.
Olemme vierailleet Google Earthin ja Mapsien avulla ulkoavaruudessa, napajäätiköllä, Amazonian sademetsässä, Irakissa, Afganistanissa, Thaimaassa, Kiinassa, Syyriassa, Libanonissa, Virossa, SriLankassa, Filippiineillä ja Gumbölen Hirviportissa. Samalla helppoudella oppilaani elävät sosiaalisen median kautta useassa eri paikassa ja todellisuudessa. Yritän auttaa heitä rakentamaan identiteettiä myös tänne, Suomeen. Kieli on sosiaalistumisen ja suomalais-maahanmuuttajaidentiteetin rakentamisen väline. I speak Finnish. What´s your superpower?
Vaula Kyyhkynen, Leppävaaran koulu

Mainokset
Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Kieli, yhteisö ja media

  1. elisa kangasaho sanoo:

    Samanlaisia ajatuksia minunkin valmistavalta luokalta. Paras on se, että juuri tuota suullista kommunikaatiota syntyy pääosin vain ristiriitatilanteissa ja tappeluissa. Ei millään koordinoitusti tai kannustetusti.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s