Periscope – uhka vai tsäänssi?

Periscope on se Twitterin omistama streamauspalvelu (luetaan suoratoisto- tai vaihtoehtoisesti tirkistelypalvelu), jolla kuka tahansa voi helposti tehdä ja katsoa videolähetystä mistä hyvänsä ja joka löytyy joka teinin puhelimesta. Se julkaistiin keväällä 2015 ja nousi nopeasti niin suosituksi, että livekuvaa voi katsoa vaikka omilta kotikulmilta käytännössä 24/7.

Käyntiin pääsee helposti: asenna periscope-sovellus omalle puhelimellesi, avaa se ja valitse maailmankartalta lähetys, jota haluat katsoa. Voit myös alkaa seurata mielenkiintoista streamaajaa. Lähetystä voi kommentoida omalla nimimerkillä tai koskettaa kuvaa ja lähettää ”tykkäys-sydämiä.” Tämä kaikki mukavassa nimettömyyden suojassa. Aika matala kynnys vai kuinka?

Oman lähetyksen luominen on myös hyvin helppoa: avaa sovellus ja ala kuvata. Kynnys kuitenkin tuntuu aikalailla korkeammalta, enkä ainakaan itse ihan helpolla alkaisi omaa lähetystä tehtailla.

 

 

Kurkataanpa, miltä juuri nyt näyttää pääkaupunkiseudun tilanne. Lähetyksiä on käynnissä parikymmentä, muutama sata on juuri päättynyt ja niitä pääsee vielä katsomaan. Toinen toistaan ”kiinnostavampia” ovat ja tässä pieni otos:

1. Joonas kutsuu iltapäiväteelle (lähetyksessä rekkakuski ajaa autoa ja kertoo asioista jotka ”vituttaa”.)
2. Sansku twerkkaa tunnilla. (Yksi monista juuri nyt pääkaupunkiseudun kouluista tulevista lähetyksistä)
3. Jenni metsästää miehiä
4. Toni cruisailee
5. Kertun lähetys on ”jou kaikki<3<3<3” ja
6. Teemu lupaa vilauttaa kun saa 20 lähetyksen seuraajaa.

Uskokaa pois, tätä listaa voisi jatkaa aika pitkään ja aika samalla kaavalla jatkettaisiin. Jos haluat tutustua periscopeen Suomessa lisää, käsitystä saa Hesarin tekemästä ihan kelpo jutusta viime marraskuulta tästä.

Yhden viikonlopun tutkailulla havaitsin, että Suomessa periscope-lähetykset olivat lähes yksistään teinien haparoivaa itsetunnon kohottamiseen tähtäävää varmistelua. Tulee parempi mieli kun joku seuraa ja tykkää ja tökkää. Törmäsin samalla tutkiskelulla entisen oppilaani – nyt 7.-luokkalaisen tytön – pitämään lähetykseen nimeltä ”tylsääää, kommatkaa” tai jotakin sinnepäin, jossa hän istui kotona, kuvasi lähikuvaa kasvoistaan, räpytteli silmiään, meikkasi ja luki saamiaan kommentteja ääneen: ”Näytä tissit!” ”Lähetsä panee!” ”Oot kaunis.” *sydänsydänsydän* ”Vilauta!” Aika häiriintynyttä. Ennalta tiesin että tytöllä on tosi heikko itsetunto. Tällä kai sitten pitäisi saada se nousuun, vai?

Itselle tuli inhottava olo, mitähän likaisia setiä noikin kommentoijat on..

Ainakin MTV:n jutusta olin ymmärtävinäni että Suomessa suuri osa periscopen käyttäjistä on aikuisia miehiä. Jännä kuitenkin, että suurin osa lähetyksistä näyttää (oman hyvin kapean tutkiskelun jälkeen) olevan teinien ja etenkin tyttöjen tekemiä.

Tässä kohdin tämä kirjoitus alkaakin näköjään saamaan ihan väärän suunnan. Tarkoitus oli olla edes pikkaisen objektiivinen, mutta olkoon…

Periscopen toinen puoli löytyi kun seikkaili kartalla vähän kauemmas. Kävin seuraamassa kaveriporukan yhteistä illallista Kabulissa, oikein viihdyttävän Alabamalaisen kotikokin lähetystä bataattipiirakan teosta sekä Meksikolaista keskustelua maan jalkapallon tilasta. [Tässä nyt en tarkoituksella mainitse, että löytyyhän näitä epävarmoja, mutta toimeliaita ihmisentaimia näistäkin maista] En malttanut olla kommentoimatta kokkailua ja futiskeskustelua jatkuvasti ja viihdyin itseasiassa aika pitkään näiden lähetysten parissa. Niin viihtyi moni muukin. Seuraajia oli parhaimmillaan monta sataa.

Onhan se nyt aika herkullista: tuolla tuo joku pitää asiantuntevaa ohjelmaa enemmän tai vähemmän kiinnostavasta aiheesta, johon itse pystyy helposti kommentoimaan ja osallistumaan. Pääsee kurkkaamaan Kabulilaiseen olohuoneeseen.

No lennähdetään takaisin tänne pakkaseen. Väkisinkin on vähän huolestunut olo Periscopesta nuorison käytössä. Oman itsen videointi tuntuu jotenkin niin paljon henkilökohtaisemmalta paljastumiselta kuin vaikka Instagramiin kuvien lisääminen. Vanhemmat eivät lastensa älyvehkeiden käytöstä tiedä tuon taivaallista OAJ:n kannanotto liittyy lähinnä tuntien kuvaamiseen, samanlainen huoli opettajan altistumisesta internetvideoiden ikeeseen heräsi myös Opettaja-lehdessä. Aika vähän löysin julkista puhetta siitä, mitä nämä meidän mussukat itsestään tuonne laittavat. Ja sitä tässä mietin että ovatko valmiit ottamaan vastaan sen palautteen, sitä kun näytti tulevan eikä niin kauhean kannustavalta vaikuttanut.

Mutta siis miksi sitten Suomen lähetykset saavat katsojan melkein tehtailemaan  lastensuojeluilmoituksia liukuhihnatyyliin ja muun maailman streamit vaikuttavat super-kiinnostavilta ja tuntuvat painottuvan enemmän tuonne asialliselle puolelle. Emmätiedä. Mutta niinkuin guru-Nykänen totesi, on jokainen tsäänssi aina mahdollisuus.