Yhteisössä oppimassa

Palasin virkaani helsinkiläisen lukion kielenopetuksen pariin tänä syksynä toimittuani reilut kaksi vuotta TVT-kouluttajana opettajille eri kouluasteilla. Monenlaista koin ja opin itsekin matkan varrella, ja nyt on ollut varsin kiinnostavaa palata takaisin kouluarkeen osittain uusin eväin.

Kituliaasta taloustilanteesta johtuen opetettavista kieltenkursseista oli pulaa, joten sain myös muita tehtäviä. Pääsin muun muassa kiinnostavalle, joskin tuuliselle, näköalapaikalle teknologiatiimin vetäjäksi ja ohjaamaan lukion ykkösten opokurssiin liitettyjä TVT-tunteja.

Teknologiatiimille vastuuta sälytetään niin sähköisissä YO-kokeissa kuin monessa muussakin koulun uudistumiseen liittyvässä asiassa. Sainkin tiimiläisiltä “uutena vanhana” toiveen siitä, ettei erilaisiin tarjolle tuleviin TVT-projekteihin ryhdytä vain ryhtymisen ilosta. Opettajakunnalla on kyllä suuri halu uudistua ja uudistaa, mutta erilaiset hankkeet ja samaan aikaan jättikokoiset opetusryhmät ja aikapula lohkaisevat voimavaroista rajusti. Uuden opetussuunnitelman voimaanastumista odotetaan myös, eivätkä senkään takia irtonaiset kokeilut ja opetusmateriaalien siirtäminen uusiin järjestelmiin tunnu järkeviltä.

Aloittajien OP1-kurssiin upotetuilla TVT-tunneilla puolestaan yritettiin saada esiteltyä käytetyimmät ja oman koulumme käyttöön soveltuvimmat tekniset ratkaisut. Varsinaisten oppimisalustojen, sovellusten ja ohjelmien käytön lisäksi  (esim. Fronter, Google-sovellukset ja O365) pohdittiin kuhunkin tehtävään sopivan laitteen valintaa, monipuolista tiedonhakua, CC-lisenssejä ja plagioinnin rajoja. Eri yläkouluista tulevien opiskelijoiden taidot olivat kuitenkin hyvin erilaisia, ja kaksi 75 minuutin oppituntia oli toisille opiskelijoille auttamattoman lyhyt aika edes pakolliseen materiaalin läpikäymiseen. Toiset taas ehtivät samassa ajassa tekemään lisäksi esimerkiksi meemejä ja opetusvideoita aiheesta.

Näiden uusien tehtävien valossa voin todeta, että uudistusten ja tieto- ja viestintäteknologian myllerryksen keskellä huomio on oltava siinä, ettei kaikkien tarvitse pystyä kaikkeen. Tälläkin hetkellä osa opettajistamme korjaa sähköisiä portfolioita ja laatii Abitti-kokeita koontiviikkoa varten, kun taas osa tekee merkintöjään paperisiin töihin. Samaan aikaan opiskelijat vastailevat Socrative-testeihin tai laativat mindmapeja tussit kartongeilla suhisten. Molempia taitoja tarvitaan, ja yksi olennainen osa niin johdon kuin erilaisten TVT-tiimien ja -palveluiden tuesta tuleekin koostua siitä, että annetaan aikaa ja tilaa löytää ja oppia kuhunkin hetkeen sopivia menetelmiä. Työn mielekkyys ja yhteisöllisyys kenties jopa paranevat, kun yhteisten käytänteiden keskellä saa tarttua niihin, jotka parhaiten juuri itseä palvelevat ja samalla ihan läheltä – digikehittäjäopettajien, kollegojen ja koulukavereiden joukosta – löytyy intoa, apua ja inspiraatiota silloin, kun on halu ja tarve päästä kokeilemaan uutta.

Mainokset
Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s