Kohti yksilöllistä oppimista äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksessa

Jarkon pohdinnat tässä blogissa mm. yksilöllisen oppimisen muoti-ilmiöstä herätti minussa halun kertoa  hieman siihen liittyvästä omasta kokeilustani tältä syksyltä.

 
Elokuussa äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksen foorumissa kuuntelin vantaalaisen äidinkielen ja kirjallisuuden lehtorin Nina Rantapuun kiinnostavan puheenvuoron, jossa hän kertoi kokeilustaan yksilöllisen oppimisen menetelmän soveltamisesta äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksessa yläkoulussa. Innostuin välittömästi. Oli enää viikko aikaa lukuvuoden alkuun. Ehtisinkö vielä aloittaa kokeilun edes jollakin ryhmälläni?

 
Luin lisää yksilöllisen oppimisen ja flipped classroom –mallin kokeiluista. Mielessäni jo jaoin kurssisisältöjä, pohdin huoltajille tiedottamista, otin yhteyttä rehtoriimme – ja sitten päätin rysäyttää kerralla. Aloittaisin kokeilun kaikissa ryhmissäni, joita opettaisin ensimmäisessä jaksossa. Niinpä suunnittelin kahdeksansien luokkien ja yhdeksänsien luokkien opetuksen yksilöllisen opetuksen varaan. Kahdeksannen luokan kursseissa aiheina olivat modukset, mielipiteen ilmaiseminen ja dekkarikirjallisuus. Yhdeksänsillä luokilla opiskeltavia asioita olivat kielitieto ja novellianalyysi.

 

Jaoin kurssien sisällöt opetuskertojen tavoitteisiin. Loin ryhmille Fronter-oppimisympäristöön omat sivut (huoneet), joissa oli kaikki tieto opiskeltavista sisällöistä, tavoitteista ja suorituksista. Sovelsin menetelmää siten, että oppilaani eivät lue tekstejä kotona vaan oppitunneilla. Kukin tekee aihioden tehtäviä omaan tahtiinsa oppitunneilla. Opettajana kierrän luokassa ohjaamassa oppilaitani ja auttamassa harjoitustehtävissä sekä selittämässä käsitteitä tai tehtävänantoja, joita he eivät ymmärrä. Tarvittaessa edelleen selitän joitakin käsitteitä ja asioita yhteisesti koko luokalle, kun huomaan jonkin asian olevan epäselvä useammalle.

 
Tehtävät on jaettu pakollisiin ja vapaaehtoisiin lisätehtäviin. Oppilaat ja heidän huoltajansa ovat tietoisia siitä, että tekemällä vain pakolliset tehtävät oppilas voi saada arvosanan 5 – 7. Korkeampaan arvosanaan pitää tehdä myös lisätehtäviä. Joistakin tehtävistä olen erikseen maininnut, että kiitettävän arvosanan saaminen edellyttää niiden tekemistä. Muutamaan kertaan on oppilaille pitänyt perustella sitä, että kiitettävä suoritus edellyttää tietysti enemmän työtä ja laajempaa näyttöä osaamisesta. Pakolliset tehtävät ovat helppoja perustehtäviä, joita on aika nopea tehdä. Niillä oppii perustaa asiasta.

 
Kun tehtäviä saa tehdä omaan tahtiin, ei nopeiden osaavien oppilaiden tarvitse odotella joutilaina, että muutkin saavat tehtävät tehtyä ja siirrytään yhdessä eteenpäin. Heille on tarjolla koko ajan lisää tehtäviä, joilla he voivat osoittaa oppimistaan ja syventää osaamistaan. Samaan aikaan minulla opettajana on enemmän aikaa auttaa heikompia oppilaita, jotka rohkeammin pyytävät apua nyt, kun opetus ei etene opettajajohtoisesti vaan olen koko ajan oppilaiden joukossa luokkahuoneessa kiertelemässä. Kukaan ei myöskään enää voi jättää tehtäviä tekemättä, kun opettaja on niin usein vihkon vieressä katsomassa etenemistä.

 
Menetelmän käyttö ei sulje opetuksessani pois projektitöitä, ryhmätöitä ja suullisia esityksiä. Välillä oppilaat ovat tehneet ryhmätyönä esim. Prezi-esityksiä valitsemastaan suomen sukukielestä ja Suomessa puhuttavista vähemmistökielistä. Työt on esitelty koko luokalle. Niin ikään kahdeksannella luokalla on tehtävissä keskustelu- ja väittelyharjoituksia, joita tehdään yhdessä pienryhmissä. Teemme edelleen myös yhdessä novellianalyysia käyttämällä vastaus- ja keskustelualustana Todaysmeet.com-viestiseinää. Samoin kokeeseen kerrataan paitsi yksilöllisiin tehtäviä, myös yhteisillä Kahoot-visoilla, joista oppilaat aina niin kovin innostuvat.

 
Menetelmään kuuluu Nina Rantapuun esimerkin mukaisesti myös se, että kokeen saa tehdä silloin, kun oppilas kokee olevansa siihen valmis. Yhteistä koepäivämäärää ei ole. Tällä hetkellä muutama oppilas on tehnyt moduskokeen, muutama tekee ensi viikolla jne. Oppilaat tietävät, että koe on tehtävä viimeistään kurssin viimeisillä tunneilla. Kun oppilas on tehnyt kokeen, korjaan sen yhdessä hänen kanssaan, jolloin sekin on vielä oppimistilanne. Kun osa tekee koetta, on muilla lukuaikaa, jolloin he jatkavat valitsemansa dekkarin lukemista tai tekevät jo sen suoritusta eli kirja-arvostelua ohjeiden mukaan.

 
Kurssin lopuksi käyn jokaisen oppilaani kanssa keskustelun hänen arvosanastaan. Oppilasta osallistetaan ja ohjataan ottamaan vastuuta omasta oppimisestaan. Tämä ei tarkoita, että oppilas jätettäisiin yksin opiskelemaan, vaan hänelle tarjotaan koko ajan yksilöllisesti tukea hänen tarpeisiinsa.

 
Tähän mennessä kokeilu on vaikuttanut erittäin hyvältä. Erityisen iloinen olen ollut oman valvontaluokkani kohdalla tapahtuneesta oppimiskulttuurin muutoksesta. Luokka on erittäin haastava, ja oppilailla on paljon oppimisvaikeuksia. Luokassa on ollut työrauhaongelmia. Nyt siellä tehdään hiljaa omaa työtä, ehdin auttaa kaikkia ja etevät oppilaat saavat edetä rauhassa omaa vauhtiaan. Kukaan ei vaikuta turhautuneelta.

 
Kuten menetelmään perehtyneet edeltä huomaavat, en ole käyttänyt sitä ”puhtaasti” vaan soveltaen. En ole videoinut ensimmäistäkään oppituntia ja tekstiosuudetkin luettiin koulussa, jotta saatoin heti vastata niistä heränneisiin kysymyksiin. Aika on silti riittänyt ja tehtäviä on tehty enemmän kuin viime vuonna vastaavissa kursseissa. Toisin kuin jotkut mallia soveltavat, annan oppilaitteni myös tehdä lisätehtäviä niin paljon kuin he haluavat. Se on lisännyt monien innostusta äidinkielen ja kirjallisuuden opiskeluun erityisesti yhdeksäsluokkalaisten keskuudessa.

 
Erilaisia hyviä menetelmiä yhdistäen päästäneen oppilaan kannalta parhaaseen tulokseen. Yksilöllinen oppiminen ei ole autuaaksi tekevä ainoa totuus, mutta sillä selkeästi saadaan luokkaan positiivinen ”tekemisen meininki”. On mielenkiintoista kuulla kurssien päätyttyä oppilaiden palautetta tästä kokeilusta.

Mainokset
Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Kohti yksilöllistä oppimista äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksessa

  1. mannimarjanen sanoo:

    Mielenkiintoista, aiemmin olen kuullut kokemuksia yksilöllisestä oppimisesta vain matematiikassa. Olen miettinytkin millä tavoin voisin menetelmää toteuttaa historiassa ja yhteiskuntaopissa. Kokemuksesi rohkaisevat kokeilemaan. Aloittaahan voi jollakin luokka-asteella ja jostakin osa-alueesta.

    Liked by 1 henkilö

  2. liisailomaki sanoo:

    Sinulla on tosi monipuolisia menetelmiä! HIenosti integroit uuden digiteknologian mahdollisuudet fiksuun pedagogiseen käyttöön.

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s