Muutos – uhka vai mahdollisuus?

Minä olen useaan otteeseen kohdannut saman ongelman, johon jokainen  digikehittäjäopettaja on varmasti törmännyt, nimittäin muutosvastarintaan. Tätä asiaa kuvasi hienosti  ”Kynä”-metafora, joka herätti minut pohtimaan ja etsimään lisää tietoa siitä, miksi joku toimii niinkuin toimii muutoksen kohdatessaan.

Joka puolella tapahtuu, muuttuu, vaihtuu, ja tuntuu että mikään ei taida olla kohta enää sellainen mihin on itse aikaisemmin tottunut. Koulumaailmaa ravistellaan nyt joka suunnasta, ja uusi OPS tuo tullessaan muutoksia, joiden toivotaan muuttavan aikaisempia toimintatapoja. ”Kuntalaisilta, päätöksentekijöiltä ja viranhaltijoilta vaaditaan jatkuvaa uusien mediaympäristöjen haltuunottoa. Uusien välineiden parissa pitää opetella toimimaan ja vaikuttamaan.”, toteaa Kuntaliiton viestintäjohtaja Jari Seppälä uudessa blogissaan.

Jokaisella meistä on oma tapamme reagoida muutokseen. Minkälainen sinä olet? Miten sinä otat vastaan muutoksen, onko reaktiosi JEE vai BUU? Kuinka nopea olet sopeutumaan uuteen tilanteeseen? Näitä reaktioita näkee kaikkialla missä on vuorovaikutusta: Yleisönosastoilla, keskustelupalstoilla netissä ja keskusteluissa ihmisten kesken. Muutoksen vastaanottamisessa, hallinnassa, sopeutumisessa ja uuden toimintatavan käyttöönottamisessa me etenemme eri vaiheissa ja eri vauhdilla, riippuen minkälaisia olemme ihmisinä.

Liisa Keltikangas-Järvinen on kirjassaan Temperamentti ja koulumenestys (2014) määritellyt kahdeksan temperamenttipiirrettä, joilla tarkoitetaan ihmiselle tyypillistä yksilöllistä käyttäytymis- tai reagoimistyyliä. Temperamentti kertoo, kuinka ihminen tekee sen, mitä hän tekee, ei sitä, mitä ihminen tekee, eikä sitä, miksi hän tekee niin. Temperamenttipiirteen voi kuvitella janaksi, jonka toisessa päässä on ihminen joka omaa paljon kyseistä piirrettä, ja toisessa päässä on ihminen, joka omaa vähän tätä piirrettä. Muutokseen reagoinnissa asian voisi kuvata seuraavasti: Opettaja kertoo luokalle että tänään tehdään tehtävä ihan uudenlaisella tavalla. Kuka haluaisi olla kokeilemassa? Lähestyjä-sopeutuja hyppää ensimmäisenä ylös ja ryntää kokeilemaan asiaa, testaa ja tutkii. Hetken asian kanssa toimittuaan, ryhtyy käyttämään asiaa niin kuin olisi tehnyt sitä aina. Vetäytyjä-vastustaja tarkkailee lähestyjän toimia kauempaa, havainnoi ja pohtii, mutta ei halua mennä laittamaan “käsiään saveen, ennen kuin on todennut että toiminta on turvallista”. Kun opettaja tulee kysymään että haluaisitko kokeilla, niin vetäytyjä-vastustaja sanoo: “ Miksi pitää vaihtaa, eikö me voitaisi tehdä niinkuin on aina ennenkin tehty? Tämä on ihan tylsää!” Vielä seuraavallakaan kerralla vetäytyjä-vastustaja ei halua ryhtyä käyttämään uudenlaista toimintatapaa, ja haluaa tehdä kuten on aikaisemminkin tehnyt.

Kuva 1. Temperamenttipiirteet: Lähestyminen/vetäytyminen ja sopeutuminen

Lähestyminen-vetäytyminen-sopeutuminen

Mikään ei ole yhtä varmaa tässä yhteiskunnassa kuin se, että muutoksia tulee aina tapahtumaan. Kun muutosaalto lähtee liikkeelle, niin riippuu temperamenttipiirteistäsi, missä vaiheessa sinä  “hyppäät muutoksen aallon mukaan”. Muutoksen alkuvaiheessa syntyy aina kuohuntaa sekä törmäyksiä ihmisten välillä, sillä aallon eri vaiheissa olevat ihmiset omaavat erilaisia kokemuksia ja näkemyksiä miten asioihin tulisi suhtautua ja toimia. Muutosvastarinta on yleistä, sillä uusi ja tuleva pelottaa, ja kaikki eivät pysty reagoimaan sekä sopeutumaan samalla vauhdilla. Muutoksen aallon vaiheet etenevät tietyllä kaavalla: Ensin on muutosvastarintaa, sitten luovutaan vanhasta ja tehdään surutyö, jonka jälkeen alkaa uuden oppiminen ja muutoksen hyväksyminen. Jos muutosta osataan johtaa oikein ja ihmiset ymmärtävät aallon etenemisen vaiheet, niin muutos voidaan käyttää voimavarana, eikä energiaa vievänä ja stressiä aiheuttavana mörkönä.

Kuva 2. Muutosaalto – muutoksen eri vaiheet

Muutoksen vaiheet- kuva

Ennen kuin muutos on oikeasti siirtynyt sanoista teoiksi, niin ihminen käy läpi kuusi askelmaa. Ensimmäisessä vaiheessa kuullaan asia, mutta ei vielä ymmärretä sitä. Toisessa vaiheessa asia jo ymmärretään, mutta ei vielä hyväksytä asiaa. Kiivetään “muutosvastarinnan” ylämäkeä. Kolmannessa vaiheessa ruvetaan asia hyväksymään, mutta siihen ei voida sitoutua. Tässä kohtaa aletaan kuitenkin pikkuhiljaa jo luopumaan vanhasta ajatusmallista ja laskea luopumisen alamäkeä. Neljännessä vaiheessa ollaan jo sitouduttu asiaan, mutta sen kanssa ei voida vielä “lyödä kättä päälle”. Ollaan jo siirrytty uuden oppimisen puolelle ja kiivetään hitaasti kohti muutoksen viimeisiä vaiheita. Viidennessä vaiheessa ollaan jo sitouduttu toimintaan ja valmistaudutaan ottamaan kuudes askel muuttamaan omaa toimintatapaa ja toimimaan sopimuksen mukaisesti.

Kuva 3. Muutos etenee mielessä vaiheittain

Muutos etenee mielessä

Kun nämä vaiheet ymmärtää, niin silloin ehkä myös osaa toimia vuorovaikutustilanteissa ymmärtäväisemmin ja kenties vältetään turhat riidat ja tappelut. Muutoksen nopeutta kun ei pysty kukaan muu määrittelemään kuin jokainen itse.

Mainokset
Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s