Täällä koulutuksessa on ihan väärät henkilöt

kuva: Pixabay

kuva: Pixabay

Otsikon lause ei koske tätä koulutusta, vaan se on lause, jonka kuulee useasti koulutuksissa varmasti aiheesta riippumatta. Kyllähän se tottakin on. Tieto- ja viestintätekniikkaan liittyvissä koulutuksissa näkee usein samoja tuttuja kasvoja. Henkilöitä, jotka ovat kiinnostuneita TVT:n käytöstä opetuksessa ja oppimisessa. Usein sellaisia henkilöitä, jotka jo aiheen osaavat. Missä ovat ne, joille TVT:n käyttö ei ole jokapäiväistä tai jotka eivät näe sen hyötyjä? Miten heidät saataisiin mukaan ja ehkä saamaan jotain omaan työhönsä?

Ensi syksystä eteenpäin alan toimimaan yhtenä kaupunkimme kiertävistä ICT-opettajista, jotka kiertävät yhtenä päivänä viikossa antamassa pedagogista tukea eri kouluilla. Päätin kysellä parilta kouluni kokeneelta opettajalta, jotka eivät näe TVT:n käyttöä opetuksessa pelkkänä riemukarusellina, muutaman kysymyksen, jotta osaisin sitten kiertäessäni ottaa huomioon myös ne opettajat, jotka eivät välttämättä osaa edes pyytää apua. Lisäksi toivoin saavani kuvaa siitä, millaista koulutusta opettajat haluavat.

Nykyinen käyttö

Molemmat opettajat käyttivät opetuksensa apuna oppikirjojen sähköisiä materiaaleja. Ne koettiin laadukkaiksi, helpoiksi käyttää ja opetusta tukeviksi. Wilman käyttö on opittu ja se helpottaa elämää, samoin sähköposti. Näihin käyttö sitten rajoittuikin.

 

Suurimmat esteet

Aika oli ensimmäinen este, joka estää uuden, itselle vieraan maailman, mukaanoton omaan työhön. Lisäksi luotto omiin taitoihin on niin heikko, että ei löydy halua yrittää jotain täysin uutta opetuksessa. Toisen opettajan mukaan luokan hallinta katoaa, jos hän räplää koneita eikä tunti etene suunnitellulla tavalla. Myös jatkuva teknologian uudistuminen ärsytti. Juuri kun jotain opit, niin uutta tulee tilalle. Saisi olla koko ajan opiskelemassa lisää. Oman kiinnostuksen puute oli myös iso tekijä. Toinen opettaja koki olevansa vanhanaikainen. Perusteet ovat hukassa, joten paljon pitäisi tehdä töitä, ennen kuin olisi edes valmis ymmärtämään pilvipalveluiden hienoutta. Kirjaorientoituneisuudesta vaikea päästä eroon. Toinen opettaja koki, että erilaiset projektit ovat jääneet erillisiksi kokonaisuuksiksi, jotka on toteutettu vain koska piti pitää ATK-tunti. Myös koulumme koneiden toimimattomuus (verkko) oli pilannut monta tietokonetuntia, joten motivaatio yrittämiseen oli laskenut. Toinen opettajista kertoi myös ettei halua häiritä muita ja kysyä asioista. Mieluummin hän tekee asiat sitten paperilla ja taululla. Omassa koulussaan opettajat kuitenkin saivat halutessaan tukea ja opastusta.

 

Käydyt koulutukset

Molemmat opettajat olivat käyneet jossakin satunnaisissa koulutuksissa Moodlen ja Wilman tiimoilta. Ne olivat olleet kertaluonteisia pläjäyksiä, jonka jälkeen uudet tiedot ja taidot olivat suurimmilta osin jääneet koulutuspaikalle. Käyttämättöminä asiat olivat varsinkin Moodlen osalta unohtuneet. Koulutusta kuulemma tarjotaan kyllä sähköpostissa, mutta niihin lähtemisen kynnys on suuri.

 

Koulutustoiveita

Parhaana koulutuksena opettajat näkivät vertaiskoulutuksen, jossa tuttu henkilö neuvoo ja auttaa jossain oikeassa tilanteessa, omalla koululla ja  oman koulun välineillä. Yhteistyö jonkun toisen luokan kanssa voisi toimia hyvin. Jatkuvuus oli tärkeä pointti. Yksittäinen koulutuskerta ilman “seurantaa” ei paljon muistijälkiä jätä. Kaupunkimme kiertävä ICT-toiminta koettiin hyväksi, vaikkakin yksittäiseksi eri mahdollisuuksien esittelyksi. Käyntikertoja saisi olla paljon enemmän (tästä vain kaupungin rahakirstu ei ole samaa mieltä). Tärkeää olisi saada opitut asiat heti käyttöön.

 

TVT -taitojen tärkeys

Tulevaisuuden taitoina opettajat näkivät TVT -taidot erittäin tärkeinä. Tärkeänä nähtiin myös sosiaalisen puolen taidot ja käyttäytyminen netissä. Omia taitojaankin opettajat olivat halukkaita kehittämään, mutta ajan puute nähtiin suurena esteenä. Mieluummin näiden taitojen opettamien annettaisiin muiden koulun opettajien kontolle.

 

Edelleenkään minulla ei ole selkeää kuvaa siitä miten kaikki opettajat saataisiin hakeutumaan koulutuksiin tai näkemään digitaalisen välineistön ja materiaalien hyöty työssään. Onko se edes mahdollista? Selväksi tuli se, että koulutus olisi hyvä tuoda opettajaa lähelle ja jatkuvana. Vertaiskoulutus, koulun omat pedagogiset tuet, pienet viikottaiset opetushetket jne. ovat hyviä tapoja jakaa osaamista koulun sisällä. Mahdollisuus opitun nopeaan käyttöön ottamiseen on erittäin tärkeää. Yksi asia on selvä: Kaikilla oppilailla on oltava tasavertaiset mahdollisuudet oppia tulevaisuuden taitoja opettajasta riippumatta. Koulun johdon merkitys on tässäkin asiassa suuressa roolissa.

Kurssin alkutapaamisessa mainittiin, että pakko on paras motivaattori. Onko se niin? Voi olla tietyissä asioissa. Jatkuvuuden kannalta näkisin kuitenkin parempana vaihtoehtona edetä ilon kautta.

Mainokset
Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s